Hmm...olin pitkästä aikaa Suomi24:n keskustelupalstalla. Laihdutus-palstalla oli mm. aiheena lihottavatko e-pillerit. Eli lihottavatko itse pillerit vai se elämäntilanne, jolloin niitä yleensä käytetään. You know: on se ihku poikakaveri, ja sen kanssa on sitten kiva nyhvätä vaan sohvalla, syödäsyödäsyödä karkkia, pitsaa yms. ja käydään leffassa (ja SYÖDÄÄN karkkia jne.) ja ulkona SYÖMÄSSÄ jne. Ja kun toista haluaa huomioida ja hemmotella, valmistetaan juhla-ateria. Plus tietenkin kaikki yölliset valvonta(nainti-)sessiot...
Aloin itse miettimään omia suhteitani. Noh, varsinaisesti ”suhteeksi”, edes jonkinlaiseksi voin luokitella ainoastaan kaksi tapausta. Seurustelin 1,5 vuotta, ja tämän suhteen jälkeen tapailin muutaman kuukauden (öööm..3 kuukautta) erästä poikaa. Lyhempiä ”säätöjä” on ollut pari näiden lisäksi. En syönyt kummankaan suhteen aikana pillereitä. Aivan, en edes sen 1,5 vuoden aikana. Ja tämä oli pojallekin ihan totally ok, kortsua oli hänen mielestään ihan jees käyttää. Se, miksi en halunnut syödä pillereitä johtui pääasiassa siitä, että pelkään pillereistä MAHDOLLISESTI aiheutuvaa painonnousua, turvotusta jne jne. Ja vaikka parisuhteessa niin helposti tapahtuva painonnousu onkin monesti pääasiassa elämäntapojen muuttumisesta johtuvaa (siis sitä ”syödäänsyödäänsyödään ihkuraksun kaa sohvalla/sängyssä maaten ja eijaksalähteemihkäänuloskunnyhvätäänvaankahestaan...”) pelkään silti pillereitä.
Ongelmana koen myös sen, mistä löydän ikinä enää miehen joka ymmärtäisi, etten halua käyttää pillereitä? Tietenkin pillereiden mahdollinen haitta voisi MINUN kohdallani olla (niin kuin monen muunkin kohdalla), paaaaaljon pienempi kuin hyödyt... mutta silti. Kun mietin, paljonko painoin, ja kuinka plösöksi tunsin itseni suhteen aikana ILMAN pillereitä, en edes halua ajatella millaiseksi tankiksi turpoisin jos vielä söisin e-pillereitä.
Noh, tässä elämänvaiheessa minun ei tarvitse päätäni vaivata tällä asialla, mutta vaivaanpa silti. Ääh...en halua IKINÄ tulla sellaiseksi tytöksi, joka salakavalasti huomaa lihoneensa kymmenen kiloa...ja luulen että vältän sen loppujenlopuksi tehokkaimmin pysymällä sinkkuna. Esimerkkejä tästä ”pelkän suhteen takia lihonneista” on vaikka millä mitalla. Eräskin kaverini on alkanut nyt vuoden vaihteessa seurustelemaan, ja vaikka tyttö oli NIIN herkkulakossa koko tammikuun, ei hän suinkaan ollut laihtunut. Teki mieleni sanoa sormea heristellen että ”no kai siinä lihoo kun makaa vain toisen kanssa ja tuijottaa leffoja”. Mikä vitun ylläri se muka on? Plus siihen päälle aloitetut pillerit, of course.
Haluan olla se ”hoikkaakin hoikempi hyvännäköinen sinkku” jota ne suhteiden turvottaneet tytöt kadehtivat. Mutta huom! tämä ei johdu minun puoleltani kateudesta tai katkeruudesta seurustelevia kohtaan, ehei. Koen vain paljon palkitsevammaksi sen, että pysyn hoikkana ja vapaana.
Että tämmöistä tällä kertaa. Ja ostin muuten ne korkkarit. Uh-huh!
Ja miksiiii oi miksi, näiden kirjoitusten julkaisuajaksi tulee jotain ihan ihmeellisiä kellonaikoja. En löytäny kohtaa, josta nimenomaan KELLONaikaa voisi muuttaa. Päivämäärän julkaisu-kohdan kyllä löysin, mutta en ainakaan huomannut kellonajan muuttamista...tai sitten olen taas sekoillut jotain. Jees..ei olis uutta.
Ihanaa lauantaita kaikille! Seurustelevillekin ;)
Aloin itse miettimään omia suhteitani. Noh, varsinaisesti ”suhteeksi”, edes jonkinlaiseksi voin luokitella ainoastaan kaksi tapausta. Seurustelin 1,5 vuotta, ja tämän suhteen jälkeen tapailin muutaman kuukauden (öööm..3 kuukautta) erästä poikaa. Lyhempiä ”säätöjä” on ollut pari näiden lisäksi. En syönyt kummankaan suhteen aikana pillereitä. Aivan, en edes sen 1,5 vuoden aikana. Ja tämä oli pojallekin ihan totally ok, kortsua oli hänen mielestään ihan jees käyttää. Se, miksi en halunnut syödä pillereitä johtui pääasiassa siitä, että pelkään pillereistä MAHDOLLISESTI aiheutuvaa painonnousua, turvotusta jne jne. Ja vaikka parisuhteessa niin helposti tapahtuva painonnousu onkin monesti pääasiassa elämäntapojen muuttumisesta johtuvaa (siis sitä ”syödäänsyödäänsyödään ihkuraksun kaa sohvalla/sängyssä maaten ja eijaksalähteemihkäänuloskunnyhvätäänvaankahestaan...”) pelkään silti pillereitä.
Ongelmana koen myös sen, mistä löydän ikinä enää miehen joka ymmärtäisi, etten halua käyttää pillereitä? Tietenkin pillereiden mahdollinen haitta voisi MINUN kohdallani olla (niin kuin monen muunkin kohdalla), paaaaaljon pienempi kuin hyödyt... mutta silti. Kun mietin, paljonko painoin, ja kuinka plösöksi tunsin itseni suhteen aikana ILMAN pillereitä, en edes halua ajatella millaiseksi tankiksi turpoisin jos vielä söisin e-pillereitä.
Noh, tässä elämänvaiheessa minun ei tarvitse päätäni vaivata tällä asialla, mutta vaivaanpa silti. Ääh...en halua IKINÄ tulla sellaiseksi tytöksi, joka salakavalasti huomaa lihoneensa kymmenen kiloa...ja luulen että vältän sen loppujenlopuksi tehokkaimmin pysymällä sinkkuna. Esimerkkejä tästä ”pelkän suhteen takia lihonneista” on vaikka millä mitalla. Eräskin kaverini on alkanut nyt vuoden vaihteessa seurustelemaan, ja vaikka tyttö oli NIIN herkkulakossa koko tammikuun, ei hän suinkaan ollut laihtunut. Teki mieleni sanoa sormea heristellen että ”no kai siinä lihoo kun makaa vain toisen kanssa ja tuijottaa leffoja”. Mikä vitun ylläri se muka on? Plus siihen päälle aloitetut pillerit, of course.
Haluan olla se ”hoikkaakin hoikempi hyvännäköinen sinkku” jota ne suhteiden turvottaneet tytöt kadehtivat. Mutta huom! tämä ei johdu minun puoleltani kateudesta tai katkeruudesta seurustelevia kohtaan, ehei. Koen vain paljon palkitsevammaksi sen, että pysyn hoikkana ja vapaana.
Että tämmöistä tällä kertaa. Ja ostin muuten ne korkkarit. Uh-huh!
Ja miksiiii oi miksi, näiden kirjoitusten julkaisuajaksi tulee jotain ihan ihmeellisiä kellonaikoja. En löytäny kohtaa, josta nimenomaan KELLONaikaa voisi muuttaa. Päivämäärän julkaisu-kohdan kyllä löysin, mutta en ainakaan huomannut kellonajan muuttamista...tai sitten olen taas sekoillut jotain. Jees..ei olis uutta.
Ihanaa lauantaita kaikille! Seurustelevillekin ;)
(Kuvan lähde: supermodels.nl)
5 kommenttia:
Ihkuraksuvaihe menee ohi parissa vuodessa. Sen jälkeen seurustelevat parit huomaavat asuvansa yhdessä täysin vieraalta tuntuvan ihmisen kanssa, ja päättävät - ettei oman elämän tylsyyttä ja tyhjyyttä (pizzoja ei lasketa) tarvitsisi kohdata - hankkia lapsen tms.
Lopeta itsesi määritteleminen seurusteleva/sinkku -kahtiajaon kautta. Voisitko vain olla oma itsesi seurustelitpa eli et?
Niin no. Jos yksi blogitekstini käsittelee sinkkuutta, en koe sitä sen merkitsi että määrittelen itseni PELKÄSTÄÄN siviilisuhteeni kautta...
Lisäksi koska tähän syömishäiriööni liittyy monia asioita ja teemoja, haluan kirjoittaa niistä kaikista mahdollisimman kattavasti.Ja vielä: tässä blogissani olen (uskokaa tai älkää) niin oma itseni kuin vain voin. Toisessa blogissani sitä en millään voi olla. Siksi tämä varjo(tai kääntö-)puolen blogini...
Jatka toki kirjoittamista. Edellinen kommenttini oli toki provosoiva, ja sellaiseksi myös tarkoitettu.
On kuitenkin tärkeää jatkuvasti tarkkailla sitä, miksi ajattelee kuten ajattelee. Kiinnitin kirjoituksessasi huomiota siihen, kuinka rinnastit sinkkuuden ja vapauden. Seurustelun ei _pitäisi_ tarkoittaa vapauden menetystä, vaikka siihen toki liittyykin esimerkiksi paitsi omien myös toisen tunteiden huomioonottamista. Voisiko suhde olla mahdollinen myös kahden itsenäisen ja vapaan ihmisen välillä?
Jeh, tiedän toki että tasapainoinen ja kaikin puolin toimiva suhde on mahdollinen :)(se tosin yleensä edellyttää että suhteen osapuoletkin ovat edes jotenkin tasapainoisia...kai?? mitä minä en ole..) Mutta itse en ole valmis suhteeseen, sillä sen mukanaan tuomat "säännöt ja vastuut" olisivat itselleni nyt AIVAN liikaa. En halua olla tekemisistäni vastuussa kenellekään, enkä tilivelvollinen kenellekään muulle paitsi itselle.
Tällä hetkellä minulle riittää se, että opettelen tulemaan ensin itseni kanssa toimeen (+ tietenkin rakkaat ystävät!. Otan muut ihmiset huomioon, of course, joka päivä..mutta en halua olla kenenkään kanssa nyt NIIN syvässä suhteessa, mitä seurustelu on. uuh..tulipa vuodatusta! :)
Mäkin olen kuullut tasapainoisista, kahden ihmisen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvista ihmissuhteista, mutta niitä näkee todellisuudessa todella harvoin. Itselläni ei ainakaan ole ollut ensimmäistäkään. Siksipä en lainkaan paheksu, vaikka suhteilu ei kiinnostaisikaan.
E-pillerit ovat tiukkoja mömmöjä. Lihottivatpa tai eivät, mikä kaiketi suurelta osin henkilökohtaistakin, ei niitä kantsi dumpata elimistöönsä, ellei aivan välttämättä halua ja ilmankin tulee toimeen. Siksipä päätöksesi on mielestäni järkevä, oli peruste mikä hyvänsä.
Lähetä kommentti