urk.

Urk. Tosiaan. Kaveri oli viikon kylässä (siksi tämä viikon postaustauko...anteeksi vain...) ja enhän mä silloin voinut olla vihreä tee-vesi-puuro-omena-linjalla. Jeps jeps. Maanantaina pitsaa (hah..laihdutus: huono vitsi lähinnä..anoreksia? vielä huonompi vitsi...) ja keskiviikkona amarillossa syömässä. Että näin täällä. Paino on 47, aamupaino 46 pilkku jotain. Joo...ja liikunnnasta sen verran että: siis MIKÄ liikunta? jos sitä voi SYÖDÄ niin tänne vaan,mulle mulle! Sehän multa meinaan näyttää onnistuvan, syöminen siis. Voi ziisus!
Ja mitä miettii Ina, kun maailma tuhotuu turhasta kulutuksesta, energiaa tuhlataan, puhdas vesi loppuu ja kaikkikuollaankuneiosataollaihmisiksi? Löysin ihanat, mustat korkkarit. Malliltaan klassiset, pysyy jopa jalassa (yleensä mun avokkaissa on pakko olla joku remmi/naru jalkapöydän yli...muuten kenkulit tippuu heti jalasta) ja kaikin puolin muutenkin ihanat. Tosin sen verran korkoa, että pelottaa miten niillä oppii kävelemään. Viiden sentin korko vielä menee..mutta näissä on varmaan jotain 7-8 cm. Uh...ostanko vai en? Eikä olleet mitkään muuten ihan halvemmasta päästäkään. Mutta kai ne kestäsi aikaa ja käyttöä ja ois ikiklassikot. Ja nahkaa, ei mitään muovia (joka hiostaa, menettää muotonsa jne jne.) Että näin syvällistä tällä kertaa. Mä pelastan vielä maailman näillä mielihaluillani, vittu.